Your browser (Internet Explorer 6) is out of date. It has known security flaws and may not display all features of this and other websites. Learn how to update your browser.
X
Post

#tbt – Baracksy

Huhtikuussa 2009 vinkkailin Banksyn graffiteista ja linkkasin kartan, jonka avulla kuuluisan katutaiteilijan teoksia voi löytää pitkin poikin Iso Britanniaa. Viime aikoina Banksyn teoksia on tärvelty tiheämpään tahtiin, ja pleksien päälle on spraijailtu vähän törkeämpiä tuherruksia kuin tämä puhekupla muutama vuosi sitten.

3309886242_befa76cd59.jpg

Banksy on yksi tunnetuimmista saarivaltion graffitiartisteista. Hänen graffiteistaan on synttäritoiveissa ollut parikin mainintaan. Tämä graffiti löytyy Islingtonista ilmaisemasta mielipidettään Iso Britannian suurimmasta kauppaketjusta Tescosta. Banksyn graffitit ovat nykyään niin arvokkaita, että tämä(kin) on suojattu pleksillä. Joku fiksu on siihen lisännytkin oman kommenttinsa Obaman virkaanastumisen aikana. ;) Lontoossa vieraillessa voi Banksyn taidetta muuten löytää tämän kartan avulla.

In April 2009 I shared this image of someone making social commentary on the protective cover over an original Banksy on Essex Road in Islington. These days the vandalism is a bit ruder than this a few years ago. You can find the Bansky’s of UK easily with the help of this map BTW.

Post

alphabet

Värikästä tiistaita Pettycoat Lanen kulmilta! :)

Happy Tuesday from the colourful Pettycoat Lane! :)

Post

Highgate Cemetery

Yksi hienoimmista hautausmaista Lontoossa on Highgate Cemetery. Se sijaitsee pohjois-Lontoossa ja sinne pääsee helpoiten bussilla, mutta Archwayn tubeasema on myös kävelymatkan päässä hautausmaalta.

Jo aidan takaa saa pientä vinkkiä paikan tunnelmasta ja sen rönsyilevästä kasvustosta, mutta parasta on buukata hautausmaan länsipuolelle maksullinen opastettu kierros, jotka toimivat vapaaehtoisten voimin.

Itäpuolen hautausmaalla saa kuljeskella vapaasti ilman opasta pientä sisäänpääsymaksua vastaan (£4 vuonna 2014), ja sen haudoista kuuluisin on varmaan Karl Marxin. Lisätietoja täällä!

-

Highgate Cemetery is the most amazing of the London cemeteries. Mysterious, legendary and overgrown it really is worth a visit. Easiest way to get to it is by bus, but Archway tube station is also a short walk away. I recommend paying for the West cemetery tour to really learn about the amazing place and its history, but against a small entry fee (£4 in 2014) you can roam free around the East cemetery and visit Karl Marx if you so wish. More info here.

Post

run run run

Jee, viikonloppu!

Yay for the weekend!

Post

#tbt – Saatchi

Huhtikuussa 2008 vinkkasin yhdestä mielenkiintoisimmista gallerioista Lontoossa. Saatchi viettää 30-vuotisjuhlavuottaan 2014, vierailu siellä on edelleen paikallaan. :)

4411778244_334b029b32.jpg

Yksi varteenotettava kulttuurikohde Lontoossa on Saatchi Gallery- taidemuseo, jonne on useiden Lontoon museoiden tapaan ilmainen sisäänpääsy. Shoppailua Kings Roadilla voi siis tasapainottaa poikkeamalla upean rakennuksen sisätiloihin nauttimaan vaihtuvista näyttelyistä.

In April 2010 I recommended a visit to the Saatchi Gallery if you’re around King’s Road in West London. Saatchi is celebrating its 30th anniversary this year and it’s definitely still worth a visit. :)

Post

the Baker Street irregulars

MrsAgatha toivoi kuvia Baker Streetiltä. Sen kuuluisin asukashan on Sherlock Holmes, joka lymyilee jo tubeasemalla.

Sherlockin patsas taas suuntaa katseensa mystiseen horisonttiin tubeaseman edessä. :)

Sherlock Holmes museo sijaitsee asemalta pohjoiseen, Regent’s Parkin puistoa kohti kuljettaessa. Museon ovinumero on Holmesin fiktionaalinen kotiosoite 221b Baker Street, vaikka  se sijaitseekin oikeasti ovien 237 ja 241 välissä.

Teema jatkuu Oxford Streetille päin kulkiessa sillä voit poiketa Holmesin fish ‘n chips-ravintolaan tai yöpyä Sherlock Holmes hotellissa. :)

MrsAgatha asked me to pop over to Baker Street and it was a pleasure to visit Sherlock Holmes who is a prominent theme in the area as soon as you step out of the tube. Up towards Regent’s Park is the Sherlock Holmes museum, but you can greet the man by his statue just outside the tube station or pay homage to the him in the Holmes fish ‘n chips restaurant or by staying at the hotel names after Sherlock if you walk towards Oxford Street. :)

Post

on the buses

Busseista puheenollen, Lontoossa on bussien juhlavuosi!

Busseilla on paljon helpompi kulkea Lontoon keskustassa kuin esim. 10 vuotta sitten. Bussit tulevan lyhyin väliajoin, ja pysäkit neuvovat reittejä ja kulkusuuntia selkeästi.

Vanhanaikaisiin kaksikerroksisiin ja yksikerroksisiin busseihin noustaan aina kyytiin etuovesta, ja poistutaan keskiovesta. Busseissa kelpaa muuten nykyään vain Oyster-älykortti tai contactless- pankkikortti maksuvälineenä.

Uusiin, moderneihin routemaster-busseihin voi hypätä kyytiin ja poistua kaikista ovista. Ja kaikkihan tietävät, että kaksikerroksisten bussien parhaat istumapaikat ovat yläkerran etupenkissä. ;)

Speaking of buses, London is celebrating the year of the bus in 2014! Traveling on the London buses is easy and fun, especially now the routes and directions are clearly marked at each stop. On the traditional double deckers and smaller buses you always enter at the front doors and exit from the middle. On the brand spanking new routemasters you can use any door. Just remember that you can’t use cash to pay for your journey anymore, only an Oyster or a contactless debit/credit card will do. And if you can, elbow your way to the best seats which of course are at the front on the top deck. :)

 

Post

ristiriidassa

En ole postaillut kuvia tubesta vähään aikaan, sillä en ole ollut maanalaisessa paljon viime kuukausina. Olen sen sijaan kokeillut kulkemista töihin busseilla, sillä heinäkuun helteinen ja täyteenahdettu tube oli minulle jonkinlainen ahdistuskiintiön täyttymys. Varsinkin päivinä, jolloin joku valopää oli päättänyt laittaa lämppärin täysille Northern Linella.

Nykyään piipahdan tubeen ruuhakaikojen ulkopuolella, ja kun on pakko päästä A:sta B:hen nopsaan. Talven tullessa saatan alkaa kulkea toimistolle taas maanalaisella, mutta tällä hetkellä bussit ovat palvelleet minua hyvin.

I’ve not posted photos from the tube for a while, but there is a very simple reason for that. I’ve mostly been on the buses since the summer months on the underground were just unbearable. If black cabs were as cheap as in New York I’d be on them all the time, but for now I have to pretend the double deckers are my personal chauffeur service instead. :)

Post

vasen, kaks, kolme

Mars, kohti viikonloppua! :)

Onwards towards the weekend! :)

 

 

Post

#tbt – laatuluokkia

Huhtikuussa 2008 lepertelin luokkayhteiskunnassa asumisesta. Asiat eivät ole paljon muuttuneet, elleivät nykyisen konservatiivihallituksen johdolla oikeastaan menneet vielä kärkevimmiksi eroiksi. Se on sellainen asia, johon en kyllä totu, enkä haluakaan.

Mieli tekee jutella luokkayhteiskunnassa elämisestä. Sehän kun oli se sellainen ensimmäinen iso kulttuurishokki tänne asettuessa. Suomessa olin tottunut jonkinlaiseen yleiseen asioiden ja ihmisten tasa-arvoon, ja yleensäkin reiluun meininkiin. Täällä luokat ja kaikenlainen hierarkia on vielä aika monella selkäytimessä. Kyllä sain aikaan aikamoisia ilmeitä kollegoilta esim. juttelemalla pomolle leppoisaa small talkia (niin kuin ns. normaalit ihmiset). Eivät olleet ennen moista nähneet ollenkaan, vaikkei pomo ollut moksiskaan. Lähinnä tykkäsi, ja usein tulikin juttelemaan niitä näitä ja oli aidosti kiinnostunut. Olen vuosien aikana oppinut hienovaraisuutta ja etikettiä kyllä sen verran, ettei pahempia mokia enää tule, vaikka onnistuinkin astumaan Jeffrey Archerin varpaille (kirjaimellisesti) pari kesää sitten. Kuulemma olisin saanut tallata kovempaakin, kertoi irlantilainen ystäväni.

-

In April 2008 I wrote about what it feels like to live in a class society where the gaps of different classes are very clearly defined and how they guide interactions in Britain. Coming from Finland and having had a very different upbringing and outlook about the equality of every single human being it was the biggest culture shock to me and took a while to comprehend that such segregation happened in my everyday life. I certainly didn’t shy away from approaching anyone from homeless people to directors at my work or (accidentally) stepping on the toes of Jeffrey Archer then nor do I now. :D