Your browser (Internet Explorer 6) is out of date. It has known security flaws and may not display all features of this and other websites. Learn how to update your browser.
X

Archive for September, 2014

Post

Pearly royalty

Varma syksyn merkki Lontoossa on jokavuotinen sadonkorjuujuhla, jota viettävät syyskuun viimeisenä sunnuntaina Lontoon pearly kingit ja queenit. (Kuinkakohan nuo tittelit edes suomeksi kääntyisivät? :D)

Moinen perinne ja Pearlies– killat syntyivät 1800-luvulla Henry Mooren, paikallisen kadunlakaisijan johdolla, joka koristeli työpukunsa helmiäisnapeilla kiinnittäkseen itseensä ja harjoittamaansa hyväntekeväisyyteen huomiota.

Satuin eilen St Mary-le-Bow-kirkon kohdille, kun kadut valtasivat juhlajumalanpalveluksesta poistuvat ‘kuninkaalliset’.

Voi sitä iloa, kun tajusin mistä oli kyse. :)

A sure sign of autumn in London is the annual harvest festival arranged by the Pearly Kings & Queens. On the last Sunday of September this royalty gathers at Guildhall and St Mary-le-Bow church and I was lucky to be passing the church just as the service had finished. More about the Pearlies here and here!

Post

Satur-yay!

Ihanaa viikonloppua! Vietän pitkästä aikaa ihan vapaata viikonloppua, ja Lontoo kutsuu!

Happy weekend! I have a completely free weekend and London is calling!

Post

vanhoja muistellen

Blogiurani alkoi alunperin vuodatus.net- sivuilla ja siellä vietetyn viiden vuoden aikana alkuperäiseen London Calling-blogiin kerääntyi tuhansia kuvia, mutta myös paljon asiaa Lontoosta. Ajattelinkin jakaa teidän kanssanne niitä omia lemppareitani Throwback Thursday-kategorian alla, aloittaen heinäkuussa 2007  julkaisemastani listasta:

Seuraa siis seitsemän Lontookyllästämää faktaa minusta ja maailman parhaasta kaupungista. ;-) 

  1. Ensimmäinen vuoteni oli Lontoossa vaikein. Halusin takaisin koti-Suomen syliin usein ja kovasti sen aikana. Ehkä eniten kolmantena täälläolo päivänäni, jolloin sain niskaan kylmää brittiläistä sisäänlämpeävää ja vaikeaa asennetta yllinkyllin. Sen kolmannen päivän jälkeen onkin kaikki ollut paljon helpompaa.
  2. Minusta tuli teen, ja paljon myöhemmin kahvin, juoja täällä. En oikein koskenut kumpaankaan ennen tänne muuttoa. Nyt allekirjoitan “teetä ja sympatiaa”-sanonnan 100%:sti, niin hyvin se on selkärankaan iskoistunut.
  3. Rakastan sateista Lontoota. Kaupunki on kaunis ja paljon vastaanottavampi auringossa, mutta mielestäni oikea Lontoo paljastaa kasvonsa vasta harmaassa tihkussa. Olen usein ainoa ihminen Lontoon kaduilla hymyssä suin kun sataa.
  4. Voisin helposti asua Lontoon museoissa lopun ikäni. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en ole nähnyt läheskään kaikkea monien niiden kokoelmista, vaikka yritys on ollut hyvä kymmenen. Lempimuseoitani ovat Victoria&Albert-museo South Kensingtonissa ja Tate Modern modernin taiteen museo lähellä kotiani Thamesin eteläpuolella.
  5. Kun haluan ottaa Lontoon ilmapiiristä ja historiasta kiinni, menen usein joko Thamesin varteen South Bankille tai Covent Gardeniin. Vaikka jälkimmäinen on usein täynnä turisteja, aikaisin aamulla tunnelma on kuin vuosien takaa, jolloin Piazzan sisäpihanseinät hengittävät vain historiaa.
  6. Pidän brittihuumorista. Teenjuomisen lisäksi se on toinen vasta täällä oppimani asia. Sen kuivuus ja älykkyys ei ensin oikein napannut. Kesti oman aikansa, kunnes ymmärsin milloin ihmiset olivat tosissaan ja milloin taas vetivät täysillä nenästä (enemmän kuin usein – olin liian otollista maaperää). Nyt arvostan sen ylenmääräisenkohteliaisuuden ja sarkasmin kaunista tasapainoa. Ja annan kympillä takaisin.
  7. Kaikista eniten Lontoossa pidän ehkä juuri sen ihmisistä. Niitä on jokapaikassa, jokaiseen kellonaikaan – ja niitä riittää joka lähtöön. Usein yritän bongailla ja arvata mistä maasta kukakin on alunperin kotoisin. Se ei ole niin vaikeaa kuin luulisi. Tällä hetkellä 95% Lontoossa asuvista ihmisistähän ovat syntyneet joko muualla Britanniassa tai ulkomailla. Minä mukaanlukien. :-)

(kuva yllä on se ihan ensimmäinen kännykkäkuva, jonka otin ja josta bloggaaminen alkoi)

I started blogging in 2006 with my completely Finnish blog London Calling. I’m going to be sharing with you some of my favourite posts from the five years worth of blog archives from now on, starting with seven facts about me and London, originally posted in July 2007.

By the way, the photo above is my first ever picture I took with my mobile phone and where my blogging career started. :)

  1. The first year was the hardest one for me in London. I wanted to leave on day 3 after experiencing first hand the worst of British attitudes, bureaucracy and reliability, but I’m glad I persevered.
  2. I didn’t drink tea much or coffee at all prior to moving to London. Now during a stressful day I crave for a cup of tea automatically.
  3. I love when it rains in London. As pretty the city is when the sun is shining, the true soul of London is revealed under the grey drizzle.
  4. I could spend the rest of my life in the museums of London. After all these years I still haven’t managed to see all the exhibitions and collections fully like at the V&A.
  5. When I want to really feel and connect with London I wander on the banks of Thames or the little streets of Covent Garden early in the morning.
  6. I love British sense of humour.  I didn’t quite get the balance of dry wit to separate when people were joking and when not when I first arrived, but now I’m happy to dish out my own dose of overly polite and sarcastic comments myself.
  7. What I like most about London are the people. They are everywhere and as 95% of us have been born elsewhere in Britain or abroad, like myself, I used to spend hours people watching in my early years here to try and guess where people were originally from.
Post

back to big smoke

Vaikka lomalla on kivaa, on kotiinpaluussa jotain kutkuttavaa. Tuttujen maisemien kiitäessä junan ikkunoiden ohi huomaakin yhtäkkiä ymmärtävänsä kaiken mitä ympärillä sanotaan. Avoimesta ikkunasta leijuu paahtoleivän ja huuhteluaineen tuttu tuoksu, jotka siirtävät minut lopullisesti Englannin kamaralle.

I love travelling, but returning back home is sometimes just as lovely as being away. Getting grounded back to England starts from the little things like the familiar scenery rushing past the train windows, the realisation that you can understand what is spoken around you and the scents of toast and fabric conditioner wafting in the air.

Post

bonnes vacances

Luvassa on vuoden viimeinen karkumatka Ranskaan ja Välimeren rannoille. Marraskuussa odottaa Suomi, mutta nyt nostan lasin paikallista viiniä torin laidalta valloitetussa kulmassa auringolle. :)

It’s my last weekend getaway to South of France before the year draws to an end. I’ll be raising a glass of wine in the corner of the city square to the gentle winds of the Mediterranean and the lovely beams of sunshine. :)

Post

#bettertogether

Aika tiukoillehan se meni, mutta jatketaan näköjään vielä Union Jackin alla kaikki, Skotlanti mukaan lukien. :)

It was pretty close, but Scotland voted ‘No’ to leaving UK and the Union Jack can remain the same afterall. :)

Post

see no evil…

Kolmisilmäinen hirviö nimeltään torstai…

Three-eyed monster called Thursday…

Post

Postmans Park

Jenna toivoi kuvia Lontoon piilossa olevista helmistä, ja yksi niistä rakkaimmista minulle on Postmans Park-puisto, joka sijaitsee kivenheiton päässä St Paul’sin tube-asemalta.

Keskeisestä sijainnistaan huolimatta pieni puisto jää monelta huomaamatta sen kyltin ja porttien hukkuessa isojen, vanhojen city-rakennusten väliin.

Puisto onkin suht pieni, mutta kaunis ja rauhallinen. Sen mielenkiintoisin ‘nähtävyys’ on tuo kuvassa näkyvän katoksen alla sijaitsevat muistolaatat.

Sankarillisten urotekojen laatoista ja niiden historiasta lisää mm. täällä. Ne saattavat olla tuttuja myös Closer-elokuvasta. :)

Jenna asked me to share hidden gems in London and one of my most beloved ones is Postmans Park just a stone’s throw away from St Paul’s tube station. Despite its central city location the little park is well hidden between large older buildings and therefore nice and quiet.

It has true old London charm as well as being the host to one of the most peculiar monuments for ‘heroic self sacrifice’ dating back to the 19th century. You can find more about the history of these ceramic tablets e.g. here. They might be familiar to you from the movie Closer as well. :)

 

Post

Ready, steady, go!


Polkaistaan taas uusi viikko käyntiin!

Let’s ride Monday!

Post

Guernsey greetings

Terveisiä Englannin kanaalista ja kauniilta Guernseyn saarelta. Pakenin Lontoon kiireitä (ja punaisia puhelinkoppeja) viikonlopuksi tänne.

Koko saari tuoksuu kuivuneelta ruoholta ja mereltä, tuuli tukistelee satamassa hiuksia leikkisästi ja tuore kala maistuu taivaalliselta. Ja sielu lepää taas hetken.

Hello from the Channel Islands and the beautiful island of Guernsey. I’ve escaped London for the weekend and I’m already in love with the quirky island life mixed with two parts France one part Brighton (in a good way). It’ll take a while getting used to the yellow phone boxes I think. :)